Mietin viikonloppuna turvallisuutta käsitteenä, sekä myöskin turvallisuutta yhteiskunnassamme. Jokaisellahan pitäisi olla oikeus liikkua turvallisesti lähiympäristössään ja myös muualla maassamme. Ihmisellä on oikeus koskemattomuuteen ja yksityisyyteen.

Uutisissa on ollut viimeaikoina paljon turvallisuuteen liittyviä uutisia. Poliisipiirejä tullaan yhdistämään, yritykset palkkaavat lisää vartijoita, hätäkeskus huutaa lisää rahaa ja mitä vielä. Uutisissa on myös järkyttävä määrä erilaisia pahoinpitely- ja raiskausyritysuutisia. Tämän täytyy olla selvä viesti jostain.

Oma päätelmäni on, ettei yhteiskunta satsaa tarpeeksi meidän kaikkien turvallisuuteen vaan karsii sieltä, mistä ei olisi varaa karsia. En ole aina ihan yhtä mieltä poliisien toiminnasta tai heidän toimiensa oikeudenmukaisuudesta, mutta kyllä ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus kutsua virkavalta paikalle inhimillisessä ajassa, jos heillä on hätä. Tällä hetkellä poliisitkin ovat yksi palkkakuopassa lymyilevä ammattikunta. Heidän työmääränsä ja reviirinsä kasvaa koko ajan, mutta palkkakehitys laahaa valovuosien päässä.

En tiedä onko se poliisien resurssipulasta vai mistä johtuvaa, että vartijaliikkeiden vartijat ovat niitä, joita näkee enemmän valvomassa turvallisuutta. Tämän koen vähintäänkin kyseenalaiseksi, sillä olen omin silminkin nähnyt, kuinka vartijoiden toiminta ei herätä luottamusta. Välillä tuntuu, että he tekevät toimenpiteitä ihan turhaankin. Niinkuin eräs viikonloppu yhdellä huoltoasemalla poistettiin henkilö, jonka en nähnyt tekevän mitään pahaa. Ennemminkin vartijat tuntuvat aiheuttavan ihmisissä pelkoa.

Mitä nykyisin voi enää tehdä, jos tulee hätä. Hätäkeskus tuuttaa varattua tai joutuu jonottamaan palvelua jopa 15 minuuttia. Vielä kun ei tiedä, mihin hätäkeskukseen soittaa ja tietääkö puhelimen toisessa päässä oleva henkilö loppujen lopuksi edes kaupunkia, jossa ilmoittaa sijaitsevansa. Yhtään väheksymättä hätäkeskuspäivystäjien ammattitaitoa, tämä kritiikki suuntaa suoraan päättäjiin. Hätäkeskusuudistus on ollut suoraan sanoen täysi susi. Jouduin kerran itse soittamaan hätäkeskukseen ja meni noin 5 minuuttia kuvailla, missä oikein olen, kun olin siis Oulun keskustassa Rotuaarilla. "Millä kadulla se sijaitsee?" Nyt tilanne on se, että hätäkeskusten rahoitus ei ole riittävää.

Onko tulevaisuus sitä, että  joutuu toteamaan "En uskalla mennä ulos, minua pelottaa"?