Selasin vanhoja sähköposteja, johon lukeutui myös yksi sähköposti Budapestista, jonka lähettäjänä oli erään unkarilaisen päiväkodin johtaja, jonka päiväkodissa olin vapaaehtoistyössä puoli vuotta vuonna 2004. Mietin sitä aikaa, juuri ylioppilaslakin saanutta tyttöä, joka mietti mitä tehdä. Painostusta oli joka puolelta, että opiskelemaanhan pitää lähteä ja hankkia itselle hyvä ammatti, jotta pääsee ansaitsemaan rahaa. Sain ajatuksen lähteä puoleksi vuodeksi vapaaehtoiseksi Budapestiin ystäväni innoittamana. Vastoin siis tätä vallitsevaa uraputki -ajattelua, jossa täytyy vain mahdollisimman nopeasti päästä rahan makuun, viis niistä elämänkokemuksista, joita voi saada vaikkapa matkustelemalla. Ratkaisu oli elämäni parhaimpia. Puoli vuotta ulkomailla kasvatti ihmisenä ja avarsi maailmankuvaa sekä myös antoi osviittaa sille, mikä minusta tulee isona.

Nykymeno tuntuu jotenkin hurjalta. Opiskeluaikoja rajataan, opiskelijat ajetaan taloudelliseen ahdinkoon, vanhempi sukupolvi tuhahtelee, että "kyllä mekin työllä opintorahamme ansaitsimme". Eikö yhteiskunnan ensisijainen tehtävä olisi auttaa kasvamaan tasapainoiseksi kansalaiseksi. Lukioikäisille voisi mielestäni opotunneilla kertoa esimerkiksi siitä mahdollisuudesta, jonka EU tarjoaa. On mahdollisuus lähteä puoleksi vuodeksi - vuodeksi vapaaehtoistyöhön eri puolille Eurooppaa ja muutamaan Euroopan ulkopuoliseenkin maahan (vierailu Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMOn sivuilla antaa lisäinfoa mahdollisuuksista). Ylipäätään opotunneilla voisi puhua muustakin kuin siitä, kuinka lukion jälkeen joko insinööriksi, lääkäriksi tai opettajaksi. Aiheina voisi olla vaikkapa se, kuinka tärkeää on löytää juuri se asia, jota haluaa elämässään tehdä tai kuinka ei polta itseään opiskelu- tai uraputkessa loppuun. Kuinka ei ole tärkeää ansaita mahdollisimman paljon rahaa vaan se, että on elämäänsä tyytyväinen ja tuntea olonsa kotoisaksi.

Nykyisin opetussuunnitelmien tulevaisuus on ottaa mukaan yrittäjyyskasvatus jo peruskouluun, kaikki mahdollinen omaehtoinen itsensä ilmaisu vaikkapa katutaiteen muodossa on laitonta ja paheksuttavaa, bänditiloja ei ole, kunnat supistavat nuorien määrärahoja jatkuvasti, lukioita yhdistellään suuriksi yksiköiksi ja listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ja sitten vielä ihmetellään kuinka nuoret voivat pahoin.

Se, että lapsesta ei kasva armeijan käynyttä insinööriyrittäjää, ei tarkoita sitä, että asiat olisivat huonosti. Täytyy tarjota ne kaikki mahdollisuudet mitä yhteiskunnalla ja maailmalla on tarjottavana ja antaa nuoren itse valita oma tiensä. Siksihän vaihtoehtoja on olemassa, että niitä myös käytetään.