Kolumni julkaistu Oululainen -lehdessä vappuna 2008

Sinivihreä porvarihallitus viettää 1-vuotissyntymäpäiviään. Hurraa. Vuosi sitten käytiin kovaa vääntöä hallitusohjelmasta, jonka kovin kärki näytti olevan yksityistäminen. Hallitus puhuu nättejä autoverouudistuksista ja päivähoitomaksuista ja innovaatioyliopistoista. Kun menet amikseen, voit jopa tulevaisuudessa rakentaa itsellesi mieleisen tutkinnon kuten lapsena rakennettiin legopalikoista torneja.

Hallitus siunasi taannoin muutaman yksityiskoulun perusasteelle. Samaan aikaan muun muassa keskustalaiset puhuvat maksuttoman peruskoulutuksen tärkeydestä. Yksityinen ja ilmainen, ei kuulosta toimivalta yhtälöltä. Peruskoulujärjestelmä on ollut maamme kilpailukyvyn kulmakiviä siitä lähtien kun se perustettiin. Maamme nuoret saamallaan peruskoulutuksella ovat oppineet lukemaan, laskemaan ja niin edelleen, parhaiten maailmassa.

Peruskoulun käytyään nuori on saanut mahdollisuuden siirtyä maksuttomalle toiselle asteelle, joka on mahdollistanut yleissivistävän tai ammatillisen koulutuksen. Toisella asteellakin vallitsee nykyisin suuruudenhulluus, kun kouluja kasataan yhä suurempiin yksiköihin ja opiskelijasta tulee pelkkä opiskelijanumero, jonka kasvot eivät ole henkilökunnalle tuttuja. Oulussakin meneillään olevan kouluverkkouudistuksen suunta on mammuttilukioissa, jossa ryhmäkoot kasvavat ja väistämättä opetuksen laatu heikkenee, kun opettajalla ei ole tarpeeksi aikaa yksittäistä opiskelijaa kohtaan.

Ammatillisella puolella koulutuskuntayhtymien rakentaminen ja keskittäminen suuriin keskuksiin on järjetöntä. Pienten paikkakuntien yksiköiden lakkauttaminen ja yhdistäminen vie koulutusta kauemmaksi, joka ajaa opiskelijoita kauemmaksi kotoaan eikä kasvavaa asunnontarvetta kykene moni kunta kattamaan. Opintotuen riittämättömyys etenkin itsenäisesti asuville alle 20-vuotiaille voi todellisuudessa estää opiskelun.

Poliitikkojen puheista puuttuu merkittävä ratkaisu, joka voisi auttaa koulutuksen järjestämisessä muuallakin, kuin keskuksissa. Oppivelvollisuutta laajentamalla 18 ikävuoteen asti ja toisen asteen koulutuksenjärjestäjien saattamisesta saman katon alle vähennettäisiin hallintoa ja luotaisiin aito mahdollisuus tehdä toisen asteen tutkinnosta oman näköisensä. Lukiolaiset voisivat käydä enemmän ammatillisia oppiaineita ja puolestaan ammattiin opiskelevat käydä yleissivistäviä opintoja nykyistä enemmän. Nerokasta, eikö vain?

Etelä-Suomessa perustettava innovaatioyliopisto avaa portin yksityiselle rahoitukselle yliopistomaailmassa. Säätiöimällä yliopisto, on mahdollista ottaa vastaan yritysten rahoja. Säätiöimiseen kuitenkin vaaditaan 3000 opiskelijan pohja, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että pienet yliopistot jäävät suurten jalkoihin. Alueellisen kehityksen kannalta tämä malli on tuhoisa.

Tuottavuus on tämän päivän mantra. Kaikki tulee toteuttaa mahdollisimman kustannustehokkaasti. Kustannuksia ajetaan alas, mutta sisältöjen tulee säilyä ennallaan. Kaikki saavat hintalappunsa, vallitseva suunta näyttää olevan kaiken alennusmyynti. Tosiasia on kuitenkin, että rahalla saa ja vähällä rahalla ei saa. Jatkuva rahoituksen alasajo ei voi jatkua äärettömiin, paitsi laadun alenemisella.Silla Kakkola
opiskelija
projektisihteeri
Oulu