Kolumni julkaistu Oululainen -lehdessä vappuna 2008

Sinivihreä porvarihallitus viettää 1-vuotissyntymäpäiviään. Hurraa. Vuosi sitten käytiin kovaa vääntöä hallitusohjelmasta, jonka kovin kärki näytti olevan yksityistäminen. Hallitus puhuu nättejä autoverouudistuksista ja päivähoitomaksuista ja innovaatioyliopistoista. Kun menet amikseen, voit jopa tulevaisuudessa rakentaa itsellesi mieleisen tutkinnon kuten lapsena rakennettiin legopalikoista torneja.

Hallitus siunasi taannoin muutaman yksityiskoulun perusasteelle. Samaan aikaan muun muassa keskustalaiset puhuvat maksuttoman peruskoulutuksen tärkeydestä. Yksityinen ja ilmainen, ei kuulosta toimivalta yhtälöltä. Peruskoulujärjestelmä on ollut maamme kilpailukyvyn kulmakiviä siitä lähtien kun se perustettiin. Maamme nuoret saamallaan peruskoulutuksella ovat oppineet lukemaan, laskemaan ja niin edelleen, parhaiten maailmassa.

Peruskoulun käytyään nuori on saanut mahdollisuuden siirtyä maksuttomalle toiselle asteelle, joka on mahdollistanut yleissivistävän tai ammatillisen koulutuksen. Toisella asteellakin vallitsee nykyisin suuruudenhulluus, kun kouluja kasataan yhä suurempiin yksiköihin ja opiskelijasta tulee pelkkä opiskelijanumero, jonka kasvot eivät ole henkilökunnalle tuttuja. Oulussakin meneillään olevan kouluverkkouudistuksen suunta on mammuttilukioissa, jossa ryhmäkoot kasvavat ja väistämättä opetuksen laatu heikkenee, kun opettajalla ei ole tarpeeksi aikaa yksittäistä opiskelijaa kohtaan.

Ammatillisella puolella koulutuskuntayhtymien rakentaminen ja keskittäminen suuriin keskuksiin on järjetöntä. Pienten paikkakuntien yksiköiden lakkauttaminen ja yhdistäminen vie koulutusta kauemmaksi, joka ajaa opiskelijoita kauemmaksi kotoaan eikä kasvavaa asunnontarvetta kykene moni kunta kattamaan. Opintotuen riittämättömyys etenkin itsenäisesti asuville alle 20-vuotiaille voi todellisuudessa estää opiskelun.

Poliitikkojen puheista puuttuu merkittävä ratkaisu, joka voisi auttaa koulutuksen järjestämisessä muuallakin, kuin keskuksissa. Oppivelvollisuutta laajentamalla 18 ikävuoteen asti ja toisen asteen koulutuksenjärjestäjien saattamisesta saman katon alle vähennettäisiin hallintoa ja luotaisiin aito mahdollisuus tehdä toisen asteen tutkinnosta oman näköisensä. Lukiolaiset voisivat käydä enemmän ammatillisia oppiaineita ja puolestaan ammattiin opiskelevat käydä yleissivistäviä opintoja nykyistä enemmän. Nerokasta, eikö vain?

Etelä-Suomessa perustettava innovaatioyliopisto avaa portin yksityiselle rahoitukselle yliopistomaailmassa. Säätiöimällä yliopisto, on mahdollista ottaa vastaan yritysten rahoja. Säätiöimiseen kuitenkin vaaditaan 3000 opiskelijan pohja, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että pienet yliopistot jäävät suurten jalkoihin. Alueellisen kehityksen kannalta tämä malli on tuhoisa.

Tuottavuus on tämän päivän mantra. Kaikki tulee toteuttaa mahdollisimman kustannustehokkaasti. Kustannuksia ajetaan alas, mutta sisältöjen tulee säilyä ennallaan. Kaikki saavat hintalappunsa, vallitseva suunta näyttää olevan kaiken alennusmyynti. Tosiasia on kuitenkin, että rahalla saa ja vähällä rahalla ei saa. Jatkuva rahoituksen alasajo ei voi jatkua äärettömiin, paitsi laadun alenemisella.Silla Kakkola
opiskelija
projektisihteeri
Oulu

Yle uutisoi tänään, että työnantajat olisivat saamassa oikeuden tarkastaa työntekijöiden luottotiedot. Aiheeseen liittyvä lakiesitys on tällä hetkellä valmistelussa työ- ja elinkeinoministeriössä. Nykyiset lakipykälät antavat mahdollisuuden mm. pankkihenkilöiden luottotietojen tarkastukseen. Tuleva laki täsmentäisi ja laajentaisi tietojen tarkastamisen oikeutta.

Nykyisin työpaikkailmoituksissa kerrotaan, mitä koulutusta työ vaatii tai millaista ihmistä työnantaja hakee. Onko tulevaisuuden työpaikkailmoituksen lopussa sama teksti kuin vaikkapa vuokra-asuntoilmoituksissa "Tarkastamme hakijoiden luottotiedot"?

Mitä ihmisestä saa irti sillä perusteella, kuinka on hoitanut omat henkilökohtaiset raha-asiansa? Luottotiedoissa kun ei ole nähtävissä syytä, mikä maksuhäiriömerkintään on johtanut. Tiedän montakin tapausta, jossa sairastuminen ja sen myötä voimien puute on aiheuttanut tilanteita, jossa maksuhäiriömerkintä on syntynyt. Summankaan ei ole tarvinnut olla kovin suuri. Tämäkö kertoo ihmisestä jotain todella olennaista työntekijänä? Epäilen.

Viime aikojen tapahtumat ovat muutenkin mietityttäneet, onko yhteiskunnastamme tulossa yksi iso valvontakoneisto, joka tietää jokaisen liikkeemme ja jokaista askeltamme valvotaan tarkasti. Minulla ei ole ainakaan mitään mielenkiintoa tai halua kertoa omasta henkilökohtaisesta elämästäni juuri sen enempää kuin haluan tai minkä koen olennaiseksi. Jokaisella tulee olla oikeus yksityisyyteen ja sen suojaan. Ei yhteiskunta voi kahmia itselleen erioikeuksia tietää meistä kaikkea.

Mietin viikonloppuna turvallisuutta käsitteenä, sekä myöskin turvallisuutta yhteiskunnassamme. Jokaisellahan pitäisi olla oikeus liikkua turvallisesti lähiympäristössään ja myös muualla maassamme. Ihmisellä on oikeus koskemattomuuteen ja yksityisyyteen.

Uutisissa on ollut viimeaikoina paljon turvallisuuteen liittyviä uutisia. Poliisipiirejä tullaan yhdistämään, yritykset palkkaavat lisää vartijoita, hätäkeskus huutaa lisää rahaa ja mitä vielä. Uutisissa on myös järkyttävä määrä erilaisia pahoinpitely- ja raiskausyritysuutisia. Tämän täytyy olla selvä viesti jostain.

Oma päätelmäni on, ettei yhteiskunta satsaa tarpeeksi meidän kaikkien turvallisuuteen vaan karsii sieltä, mistä ei olisi varaa karsia. En ole aina ihan yhtä mieltä poliisien toiminnasta tai heidän toimiensa oikeudenmukaisuudesta, mutta kyllä ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus kutsua virkavalta paikalle inhimillisessä ajassa, jos heillä on hätä. Tällä hetkellä poliisitkin ovat yksi palkkakuopassa lymyilevä ammattikunta. Heidän työmääränsä ja reviirinsä kasvaa koko ajan, mutta palkkakehitys laahaa valovuosien päässä.

En tiedä onko se poliisien resurssipulasta vai mistä johtuvaa, että vartijaliikkeiden vartijat ovat niitä, joita näkee enemmän valvomassa turvallisuutta. Tämän koen vähintäänkin kyseenalaiseksi, sillä olen omin silminkin nähnyt, kuinka vartijoiden toiminta ei herätä luottamusta. Välillä tuntuu, että he tekevät toimenpiteitä ihan turhaankin. Niinkuin eräs viikonloppu yhdellä huoltoasemalla poistettiin henkilö, jonka en nähnyt tekevän mitään pahaa. Ennemminkin vartijat tuntuvat aiheuttavan ihmisissä pelkoa.

Mitä nykyisin voi enää tehdä, jos tulee hätä. Hätäkeskus tuuttaa varattua tai joutuu jonottamaan palvelua jopa 15 minuuttia. Vielä kun ei tiedä, mihin hätäkeskukseen soittaa ja tietääkö puhelimen toisessa päässä oleva henkilö loppujen lopuksi edes kaupunkia, jossa ilmoittaa sijaitsevansa. Yhtään väheksymättä hätäkeskuspäivystäjien ammattitaitoa, tämä kritiikki suuntaa suoraan päättäjiin. Hätäkeskusuudistus on ollut suoraan sanoen täysi susi. Jouduin kerran itse soittamaan hätäkeskukseen ja meni noin 5 minuuttia kuvailla, missä oikein olen, kun olin siis Oulun keskustassa Rotuaarilla. "Millä kadulla se sijaitsee?" Nyt tilanne on se, että hätäkeskusten rahoitus ei ole riittävää.

Onko tulevaisuus sitä, että  joutuu toteamaan "En uskalla mennä ulos, minua pelottaa"?

Ilmastonmuutoksesta puhutaan ja puhutaan ja puhutaan. Ympäristöä tulee suojella ja hallitusohjelmassa lupaillaan yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa. Mitä tekee valtiovarainministeriö laatiessaan budjettia? Ylen uutisen mukaan valtiovarainministeriö budjettiesityksessään on leikkaamassa ympäristöjärjestöjen avustuksia 400 000 eurolla. Ennen ympäristöjärjestöt ovat saaneet avustuksia 2 miljoonaa euroa, nyt avustuksia heltiää budjettiesityksen mukaan vain 1,6 miljoonaa euroa.

Raivostuttaa niin, etten oikein tiedä mitä sanoa. Merkittävin toiminta tapahtuu nimenomaan ruohonjuuritasolla, sillä ihmisillä on mahdollisuus matalalla kynnyksellä osallistua mukaan paikalliseen toimintaan, joka ei välttämättä ole minkään jättiorganisaation suurilla varoilla järjestämää. Pienten järjestöjen elinolot tehdään tällä budjettiesityksellä lähes mahdottomiksi. Epäilen vahvasti, että vaikka tästä asiasta älähdettäisiin, ei esitys paljoa nykyisestä muutu, sillä Vihreiden valta hallituksessa on vähintäänkin kyseenalainen. Vertailukohteeksi voinee ottaa sen, kuinka Ylen uutisen mukaan valtiovarainministeri Jyrki Katainen lupailee itärajan rekkaparkin rahoituksen ottamisen käsittelyyn sittenkin, kun asiasta nousi pienimuotoinen kohu.

Mitä seuraavaksi?

Kesän aikana on saanut naureskella mitä eriskummallisimmille uutisille. Ei ole voinut jäädä epäselväksi, kun mitään ei tapahdu ja lehtitalot ovat täynnä intoa puhkuvia kesätoimittajia, millainen on uutisoinnin taso. Oravat ovat olleet monessa mukana ja ehtineet tehdä vaikka ja mitä. Tämän on voinut oppia lukemalla lehtiä. Milloin ne ovat aiheuttaneet sähkökatkoja, joutuneet pidätetyksi vakoojiksi epäiltyinä tai käyneet kaupassa karkkivarkaissa. Kevyttä kesälukemista josta tulee hyvälle tuulelle. Suurimman järkytyksen kuitenkin koin, kun sanomalehti Kaleva uutisoi sunnuntain (6.8.) Viikko-Kalevassa, kuinka kokoomuksen riveistä kansanedustajaksi pyrkinyt lämmittelee romanssiaan ulkomailla. Kaleva, jonka teoriassa ainakin pitäisi olla laadukas ja tietoa tarjoava sanomalehti. En ymmärrä, kuinka ketään kiinnostaa jonkun viime vaaleissa ehdokkaana olleen rakkauselämä niin paljon, että siitä täytyy uutisoida lehdessä asti.

Syksyä odotellessa.